Olli Sorainen, entinen työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos, joutui julkisen ja oikeudellisen tarkastelun kohteeksi vuoden 2024 aikana, kun hänet tuomittiin törkeästä lahjuksen ottamisesta sekä virka-aseman väärinkäytöstä. Tapauksella on ollut merkittävä vaikutus julkishallinnon läpinäkyvyyden keskusteluun sekä marjanpoimintaan liittyviin käytäntöihin Suomessa.
Kuka on Olli Sorainen?
Olli Sorainen työskenteli vuosia työ- ja elinkeinoministeriössä keskittyen erityisesti työperäiseen maahanmuuttoon, kausityöhön sekä marjanpoimintaan liittyviin sääntelykysymyksiin. Hän oli yksi Suomen merkittävimmistä virkamiesvaikuttajista ulkomaalaisten marjanpoimijoiden kiintiöiden ja lupakäytäntöjen osalta. Soraisen vaikutus näkyi erityisesti thaimaalaisten kausityöntekijöiden määrässä ja heidän työehtojensa muotoutumisessa.
Lahjussyytteen tausta ja tapahtumat
Vuonna 2019 Sorainen otti yhteyttä marjayritys Polarica Marjanhankinta Oy:n silloinen toimitusjohtajaan Jukka Kristoon ja pyysi 5 000 euron avustusta lapsensa viulun ja jousen hankintaan. Vuonna 2022 hän pyysi uutta maksua, tällä kertaa 2 500 euroa kalliimman viulun ostoon. Molemmat maksut suoritettiin, ja yhteensä Sorainen vastaanotti 7 500 euroa.
Maksut tehtiin ministeriön virkasähköpostia käyttäen, mikä osoitti selkeän yhteyden virkatehtävien ja henkilökohtaisen hyödyn välillä. Oikeus katsoi, että kyseessä ei ollut yksityinen sponsorointi, kuten Sorainen väitti, vaan selvä lahjonta.
Tuomio ja seuraamukset
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Soraisen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä määrättiin hänet maksamaan valtiolle takaisin saamansa lahjusrahat. Lisäksi hänet erotettiin virastaan. Oikeuden mukaan Sorainen käytti virka-asemaansa tavalla, joka horjuttaa luottamusta julkiseen hallintoon.
Tuomiossa otettiin huomioon se, että Sorainen oli estänyt päätöksen, joka olisi pienentänyt marjanpoimijoiden määrää vuodesta 2021 alkaen. Tällä päätöksellä katsottiin olevan jopa 780 000 euron taloudellinen hyöty Polaricalle.
Polarica ja Jukka Kriston laajemmat rikosepäilyt
Jukka Kristoa vastaan nostettiin 77 syytettä törkeästä ihmiskaupasta liittyen thaimaalaisten marjanpoimijoiden työskentelyoloihin vuosina 2020–2022. Syytteissä esitettiin, että poimijoita oli kohdeltu epäinhimillisesti, heidän liikkumisvapauttaan oli rajoitettu ja työolosuhteet eivät vastanneet suomalaisia työelämän normeja.
Tapaukset ovat nostaneet esiin laajempaa keskustelua siitä, miten ulkomaalaisten kausityöntekijöiden oikeuksia valvotaan Suomessa ja kuinka viranomaisilla on vastuu estää mahdollinen hyväksikäyttö.
Vaikutus marjanpoiminnan sääntelyyn
Soraisen tapaus on vaikuttanut syvästi marjanpoimintaan liittyviin käytäntöihin Suomessa. Keskustelu on kääntynyt siihen, miten kiintiöitä asetetaan, kenellä on päätösvalta ja miten estetään mahdollinen taloudellinen kytkös virkamiesten ja yksityisten yritysten välillä.
Vuoden 2024 jälkeen on käynnistetty useita selvityksiä virkamiesten esteellisyyksistä ja lahjonnan ehkäisemisestä erityisesti työperäiseen maahanmuuttoon ja kausityöhön liittyvillä sektoreilla. Työ- ja elinkeinoministeriö on myös tehnyt sisäisiä tarkastuksia käytännöistään ja sähköpostiliikenteestään.
Mitä tapaus paljastaa viranomaisista?
Vaikka Suomi on toistuvasti saanut korkeat arvosanat korruption vähäisyyden osalta, Soraisen tapaus toimii muistutuksena siitä, ettei mikään järjestelmä ole täysin immuuni väärinkäytöksille. Virkamiesten toiminnan tulee olla erityisen läpinäkyvää, sillä heidän päätöksillään on suora vaikutus sekä yhteiskuntaan että yksittäisten yritysten menestykseen.
Luottamus julkiseen hallintoon on yksi suomalaisen yhteiskunnan peruspilareista, ja tapaukset kuten tämä osoittavat, miksi jatkuva valvonta, avoimuus ja vastuullisuus ovat elintärkeitä.
Yhteenveto
Olli Soraisen lahjussyyte ja tuomio muistuttavat meitä siitä, kuinka tärkeää on varmistaa viranomaistoiminnan läpinäkyvyys ja eettisyys Suomessa. Tapauksella oli vaikutuksia paitsi yksittäiseen virkamieheen, myös laajemmin marjanpoiminnan käytäntöihin, ulkomaalaispolitiikkaan ja yleiseen luottamukseen julkista hallintoa kohtaan.
Tulevaisuudessa on tärkeää varmistaa, että viranomaiset eivät pääse käyttämään asemaansa omien tai muiden yksityisten tahojen hyödyksi – vaan toimivat reilusti, avoimesti ja lain mukaisesti kaikissa tilanteissa.