Surnu-Pekka, oikealta nimeltään Pekka Tervaniemi, oli suomalainen erakko, joka eli suurimman osan elämästään Lapin syrjäisillä seuduilla, erityisesti Vätsärin ja Enontekiön erämaissa. Hänen elämäntapansa, yksinkertaisuudestaan ja luonnonläheisyydestään huolimatta, teki hänestä kiehtovan hahmon suomalaisessa kulttuurissa. Pekka Tervaniemi kuoli elokuussa 2022 88 vuoden iässä, mutta hänen tarinansa elää yhä luonnon ystävien ja erämaakansan mielissä.
Elämä luonnon armoilla
Pekka Tervaniemi syntyi vuonna 1933 ja vietti elämänsä pääosin syrjäisessä Lapin maastossa. Hän asui suurimman osan aikuisikäänsä Vätsärin erämaassa, kaukana teistä, sähköstä ja vesijohtovedestä. Hän rakensi itselleen yksinkertaisen hirsikämpän ja eli siellä vuosikymmeniä luonnon ehdoilla. Hän ei kaivannut moderneja mukavuuksia, vaan luotti omiin taitoihinsa selviytyä luonnon armoilla.
Tervaniemi eli kalastaen, metsästäen, keräillen luonnontuotteita ja kasvattaen poroja. Hänellä ei ollut ajokorttia eikä puhelinta. Kaikki yhteys ulkomaailmaan tapahtui satunnaisten vieraiden ja kävijöiden kautta. Hän ei ollut kuitenkaan täysin eristäytynyt – hänet tunnettiin ystävällisenä, vieraanvaraisena ja juttelunhaluisena henkilönä.
Mikä teki Surnu-Pekasta ainutlaatuisen?
Surnu-Pekka ei ollut pelkästään erakko – hän oli suomalaisen sisun ja luonnon kunnioituksen ruumiillistuma. Hän edusti sellaista elämäntapaa, jota monet nykysuomalaiset ihailevat mutta harva uskaltaa elää. Hänen tarinansa nousi laajempaan tietoisuuteen Yleisradion dokumentin myötä, joka esitteli hänen arkeaan ja ajatuksiaan elämästä erämaan hiljaisuudessa.
Hänestä tuli symboli vapaudelle, yksinkertaisuudelle ja luonnon kanssa elämiselle, aikana jolloin teknologia ja kaupungistuminen ovat vieneet monilta yhteyden perusarvoihin ja luontoon.
Elokuussa 2022 päättyi aikakausi
Elokuussa 2022 Surnu-Pekka menehtyi 88-vuotiaana. Hänen kuolemansa merkitsi samalla tietynlaisen aikakauden päättymistä – ajan, jolloin ihminen eli luonnon rytmissä, omavaraisesti ja riippumatta yhteiskunnan teknologisista saavutuksista. Pekka Tervaniemi haudattiin Ivaloon, lähelle maisemia, jotka olivat hänelle koti koko elämänsä ajan.
Vaikka hänen hirsikämppänsä on nyt tyhjä, sen ympäröivä hiljaisuus kertoo yhä hänen tarinaansa jokaiselle vaeltajalle, joka kulkee noilla poluilla. Hänen elämäntapansa ei ollut kaikille, mutta se muistutti meitä kaikkia tärkeästä asiasta: yhteydestä luontoon ja itsenäisyyden voimasta.
Surnu-Pekan perintö
Surnu-Pekka jätti jälkeensä paljon enemmän kuin vain muistoja. Hänen elämäntapansa on herättänyt keskustelua ekologisuudesta, yksinkertaisuudesta ja elämän tarkoituksesta. Monet suomalaiset ovat hänen tarinansa myötä alkaneet pohtia omaa suhdettaan luontoon ja hiljaisuuteen.
Dokumenttien ja kirjoitusten ansiosta hänen tarinansa on jäänyt elämään. Erämaat, joissa hän kulki, eivät ole enää täysin villejä, mutta hänen jalanjälkensä näkyvät niissä – konkreettisesti ja henkisesti. Hänen elämänsä on inspiroinut sekä retkeilijöitä, kirjailijoita että tavallisia suomalaisia.
Lopuksi
Surnu-Pekka ei halunnut mainetta, mutta hänestä tuli legenda. Hän eli yksinkertaista, rehellistä ja luonnonläheistä elämää, joka puhuttelee suomalaisia edelleen. Hänen tarinansa muistuttaa siitä, että elämä voi olla merkityksellistä ilman teknologiaa, kulutusta tai kiirettä. Ja että joskus kaikkein voimakkain elämä löytyy hiljaisuudesta – keskeltä metsää, kivien ja tähtien alla.