Vantaan Viertolan koulussa tapahtunut kouluampuminen 2. huhtikuuta 2024 pysäytti koko Suomen. Tekijä, 12-vuotias oppilas, tunnetaan mediassa nimellä Viertolan ampuja. Tapahtuma oli yksi Suomen historian nuorimman tekijän tekemistä kouluampumisista, ja se nosti esiin vakavia kysymyksiä kouluturvallisuudesta, aseiden säilytyksestä ja nuorten mielenterveydestä.
Tapahtumien kulku
Ampuminen tapahtui aamulla oppitunnin alussa Jokirannan opetuspisteessä, joka kuuluu Viertolan kouluun. Epäilty oppilas ampui kolme luokkatoveriaan: yhden 12-vuotiaan pojan, joka menehtyi, sekä kaksi tyttöä, jotka loukkaantuivat vakavasti. Poliisi sai hätäilmoituksen pian kello yhdeksän jälkeen ja saapui koululle nopeasti.
Epäilty poistui paikalta jalan, mutta hänet otettiin kiinni myöhemmin samana aamuna Helsingin Siltamäessä. Kiinnioton yhteydessä poliisi takavarikoi teossa käytetyn aseen.
Opettajien ratkaiseva toiminta
Opettajien nopea reagointi esti suuremman tragedian. Yksi opettajista onnistui puhumaan oppilaan ulos luokasta, mikä vähensi välitöntä vaaraa muille. Samalla muu henkilökunta siirsi oppilaita turvaan ja hälytti apua. Poliisi kiitti opetushenkilökuntaa heidän rohkeudestaan ja vastuullisuudestaan.
Uhrit ja yhteisön reaktiot
Yksi kuudesluokkalainen poika menetti henkensä. Kaksi 12-vuotiasta tyttöä loukkaantui vakavasti; toinen heistä pääsi sairaalasta kotiin jo huhtikuun puolivälissä, kun taas toisen toipuminen kesti pidempään.
Vantaa järjesti kriisiapua oppilaille, vanhemmille ja henkilökunnalle. Koulualueelle tuotiin kukkia ja kynttilöitä, ja koko yhteisö kokoontui surun ja järkytyksen keskellä.
Ase ja sen päätyminen tekijälle
Ampumisessa käytettiin .22 kaliiperin yksitoimista pienoisrevolveria. Ase kuului tekijän lähisukulaiselle ja oli luvallinen. Tutkinnassa selvisi, että poika oli saanut aseen haltuunsa pääsiäisenä sukulaisen asekaapista. Tämä herätti laajaa keskustelua aseiden säilytyksen turvallisuudesta ja valvonnasta Suomessa.
Poliisitutkinta ja motiivikeskustelu
Poliisi tutki tapausta yhtenä murhana ja kahtena murhan yrityksenä. Varhaisessa vaiheessa motiiviksi esitettiin kiusaaminen. Myöhemmin esitutkintamateriaalien mukaan kiusaamisesta ei löytynyt konkreettista näyttöä, vaikka epäilty itse kertoi kokeneensa syrjintää. Lisäksi ilmeni, että hän oli laatinut listan useista henkilöistä, joihin mahdollinen teko voisi kohdistua.
Rikosoikeudellinen vastuu
Koska tekijä oli 12-vuotias, hän ei ollut rikosoikeudellisessa vastuussa teostaan. Suomessa rikosoikeudellinen vastuuikä on 15 vuotta. Sen sijaan vastuu siirtyi sosiaaliviranomaisille, ja tekijä sijoitettiin heidän huolenpitoonsa.
Aseen omistaja joutui erillisen esitutkinnan kohteeksi, ja häntä vastaan nostettiin syyte ampuma-aserikoksesta.
Koulun arki ja turvallisuustoimet
Koulu avattiin vähitellen uudelleen, ja oppilaille järjestettiin keskusteluhetkiä sekä kriisitukea. Tapaus vauhditti valtakunnallista keskustelua koulujen turvallisuudesta, uhkatilanteiden harjoittelusta ja oppilashuollon resursseista. Poliisin avoin viestintä kriisin aikana sai laajaa kiitosta.
Viertolan ampuja mediassa
Mediassa termi Viertolan ampuja vakiintui kuvaamaan tekijää ja tapahtumaa, mutta hänen henkilöllisyyttään ei julkistettu alaikäisyyden vuoksi. Keskustelu mediassa kytkeytyi myös aiempiin kouluampumisiin Suomessa sekä kansainvälisesti, ja tapausta käytettiin esimerkkinä siitä, kuinka tärkeää on yhdistää ennaltaehkäisy, tuki ja turvallisuus.
Mitä tapauksesta opittiin
- Kriisitoimien tärkeys: Opettajien toiminta esti suuremman tragedian.
- Aseiden säilytys: Tapaus korosti, että aseet on säilytettävä niin, etteivät alaikäiset pääse niihin käsiksi.
- Oppilashuollon resurssit: Nuorten mielenterveys ja ennaltaehkäisevä tuki nousivat keskiöön.
- Kriisiviestintä: Avoin ja nopea viestintä vähensi huhuja ja lisäsi turvallisuuden tunnetta.
Yhteenveto
Viertolan ampuja -tapaus oli yksi Suomen järkyttävimmistä koulutragedioista. Se toi esille sekä yhteiskunnan haavoittuvuuden että kyvyn tukea ja reagoida kriisissä. Tapaus muistuttaa siitä, että koulujen turvallisuutta, oppilaiden hyvinvointia ja aseiden vastuullista säilytystä ei voi koskaan pitää itsestäänselvyyksinä.
Kun nämä kolme asiaa ovat kunnossa, voidaan ehkäistä tragedioita ja vahvistaa lasten ja nuorten turvallista arkea.